tiistai 8. marraskuuta 2016

Opeopiskelu: Ajatuksia digiloikasta

Sain postaustoiveen liittyen uuden OPSin mukanaan tuomaan digitalisaation lisääntymiseen peruskoulussa. Tottahan toki tästä ehdotuksesta otin kopin ja ajattelin, että voisin tulevaisuudessa tehdä toistekin tämän tyyppisiä postauksia ja kertoa omia näkemyksiä liittyen opeopiskeluun sekä ottaa vähän kantaa ajankohtaisiin juttuihin peruskoulussa. Aiheita saa ehdottaa! Mutta itse asiaan.

 photo f22cae82442ab2c19d0052b0ac8ed9e4079b9d5c69bea946ab10ee8994eeabbc_zps7gexht0f.jpg
Kuva lainattu täältä.

Tieto- ja viestintäteknologinen (tvt) osaaminen on tärkeä kansalaistaito sekä itsessään että osana monilukutaitoa. Se on oppimisen kohde ja väline. Perusopetuksessa huolehditaan siitä, että kaikilla oppilailla on mahdollisuudet tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kehittämiseen. Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään suunnitelmallisesti perusopetuksen kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa sekä muussa koulutyössä. 
(OPS 2014) 

Uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tullessa voimaan kouluilta vaaditaan yhä enemmän tieto- ja viestintäteknologiaan perehtymistä ja sen opettamista. Teknologia on suuri osa nykypäivää ja sen tähden siihen tutustutaan jo varhain. Itse nään tvt-laitteet sekä positiivisena että hieman negatiivisena asiana koulutyössä riippuen siitä, missä määrin niitä käytetään. 

Koulu, jossa me teemme pääosin kaikki harjoittelumme, on Yliopiston yksityinen koulu, Rauman Normaalikoulu. Yksityisessä koulussa on tietenkin puitteet kunnossa ja sen olemme saaneet harjoitteluissa huomata. Normaalikoulun oppilailta löytyy jokaiselta oma koulun kustantama Ipad ja osalla on niihin myös lisälaitteita, kuten kuulokkeita ja näppäimistöjä. Tvt-laitteiden käyttö opetuksessa on Normaalikoulussa jokapäiväistä ja oppilaille tuttua. Yksi luokka on käsittääkseni luopunut kokonaan vihkotyöskentelystä ja kirjoittaa kaikki muistiinpanot padeille. 

Ipadit ja tietokoneet ovat ihan mahtavia lisävälineitä opetukseen. Erilaisia sovelluksia opetukseen on vaikka millä mitoin ja tiedon hankinta netistä kehittää oppilaan aktiivista ja itseohjautuvaa työskentelyä ja oppimista. Silti en itse kyllä lähtisi korvaamaan perinteistä kirjaa ja vihkoa tvt-laitteilla. Tietokoneella oppii kuka tahansa kirjoittamaan, mutta miten käy käsialan, jos lakataan kirjoittamasta kynällä paperille? Monen kuudesluokkalaisenkin hienomotoriikka on vielä siinä pisteessä, ettei käsialasta meinaa saada selvää. Ja vaikka maailma kuinka digitalisoituu, niin kyllä ihmisen silti pitää osata kirjoittaa käsin. Tai näin ainakin minä ajattelen. Toki asiaan liittyy muitakin varjopuolia kuin pelkkä käsialan kärsiminen.

 photo 91f319b94c55651cb75baa4a3d371d7d484cfa49f57615e6b541dfd4490b1e79_zpsi8fbzke8.jpg
Kuva lainattu täältä.

Lapsen suositeltu ruutuaika päivässä on maksimissaan kaksi tuntia. Mitä jos tämä määrä täyttyy tai jopa ylittyy jo koulupäivän aikana ja jatkuu vielä kotioloissa? Näitä suosituksia ei ole tuulesta temmattu, vaan niillä on oikeasti vaikutus lapsen terveyteen ja hyvinvointiin. Liiallinen ruudun tuijottaminen voi aiheuttaa esimerkiksi niska- ja hartiakipuja, päänsärkyä sekä ylivilkkautta. Ruutua tulisi tuijottaa siis kohtuuden merkeissä. 

Yksi ongelma tieto- ja viestintäteknologian lisäämisessä ovat resurssit sekä opettajien aineenhallinta. Monilla kunnilla ei ole varoja hankkia uutta laitteistoa, mikä tietenkin hankaloittaa näiden asioiden opiskelua. Tällöin voidaan toki käyttää apuna BYOD-käytäntöä (Bring your own device) eli oppilas saa omalla laitteellaan osallistua opetukseen. Toki ei voi olettaa, että jokainen oppilaskaan omistaisi älylaitetta. Oppilaat ovat myös usein parempia tvt-laitteiden käytössä kuin heitä opettavat opettajat. Varsinkin vanhemman sukupolven opettajat ovat suuressa lisäkoulutuksen tarpeessa, jotta he pystyvät ottamaan tämän uuden aihealueen haltuun. Yhtenä poimintana voisin nostaa opetussuunnitelmasta erään matematiikan tavoitteen vuosiluokille 3-6: Tavoitteena on innostaa oppilasta laatimaan toimintaohjeita tietokoneohjelmina graafisessa ohjelmointiympäristössä. Siis tämä lause on lähes tulkoon hepreaa minulle, niin miten esimerkiksi muutaman vuoden päästä eläköityvä, aikoinaan kansakoulun käynyt opettaja, joka on kymmenen vuotta sitten vaihtanut lankapuhelimesta matkapuhelimeen, voisi osata täyttää tämän tavoitteen opetuksessaan? Aikamoisia ponnistuksia vaatii! Tämä ei ole siis syy miksi tvt-opetuksesta pitäisi luopua, mutta kyllähän tämä vaikeuttaa huomattavasti tvt-asioiden opiskelua ainakin näin alkuun. 

 photo 1474250130288_zpsveyttwgo.jpg
Kuva lainattu täältä.

Viime keväänä harjoitteluluokassani oppilaat kirjoittivat muistiinpanoja Ipadeille, kun kysyimme luokanopettajalta, miksei niitä voisi yhtä hyvin tehdä vihkoon. Hän perusteli sen niin, että oppilaiden on hyvä oppia sen kyseisen tekstiohjelman käyttö. Itse en näkisi tuota niin oleellisena asiana. Itsekin '90-luvun lapsena olen hyvin oppinut käyttämään jos jonkinnäköisiä ohjelmia ilman sen parempaa opetusta. Lapsethan ne osaa tehdä vaikka mitä! Toki perusohjelmien  kuten Wordin ja PowerPointin opettelu on ihan hyödyllistä, muttei mielestäni opetusta tarvitsisi keskittää siihen. Enemmän voisi keskittyä siihen, miten ja mistä netistä kannattaa etsiä tietoa ja miten netissä kuuluu käyttäytyä. Ja toki käyttää tvt-laitteita apuvälineenä eri oppiaineissa. Mutta nimenomaan apuvälineenä sen kuuluisi minun mielestäni pysyä eikä siirtyä pääsääntöiseksi työvälineeksi.

Millaisia ajatuksia tämä herättää teissä? Pitäisikö teidän mielestä jo ensimmäisestä luokasta lähtien opettaa lapsille tieto- ja viestintäteknologiasta? Onko lapselle hyväksi, jos perinteiset oppikirjat korvataan tyystin sähköisillä oppimateriaaleilla? Tähän on monta näkökulmaa, enkä aina ole itsekään ihan varma mitä mieltä olen tästä kaikesta. 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

kiitos kaikista kommenteista ! (-: