tiistai 24. tammikuuta 2017

Minusta: Suhtautuminen päihteisiin

Kerroin syksyllä aloittavani uuden postaussarjan MINUSTA, jossa kerron itsestäni asioita, joita ei ole tullut välttämättä muuten kerrottua täällä blogin puolella. Tai on tullut ehkä mainittua, mutta nyt aion pureutua niihin vielä paremmin. Kerron vähän omista näkökannoistani ja näin tekin pääsette vähän syvemmälle mun ajatusmaailmaan ja opitte vielä paremmin tuntemaan kuka oon. Päätin aloittaa tän sarjan kertomalla mun suhtautumisesta päihteiden käyttöön.

b
Niin kuin jo moni blogin lukija varmaan tietääkin, niin käytän alkoholia todella harvoin. En koe alkoholia mitenkään tarpeelliseksi osaksi illanviettoani ja harvemmin missään juhlissakaan otan mitään. Yleensä, jos otan, niin mulle tulee kauhee väsy tai huono olo nopeesti. Mitkään alkoholijuomat ei oo mun mielestä kovinkaan hyviä ja esimerkiksi viinejä en voi sietää yhtään. Mehudrinkit on eniten mun juttu, jos sille päälle satun. Mutta niin kuin sanottu, sitä sattuu aika harvoin.

Mulla oli pitkä lapsuus eikä mulla kovin nopeasti edes tullut halua maistaa alkoholia. Ensimmäisen kerran taisin juoda 16-vuotiaana. Tottakai kokeilun halu tuli sekä tarve kuulua porukkaan. Mulla on kuitenkin aina ollut sellainen kaveriporukka, ettei juominen ole ollut elinehto meidän illanvietoille. Lukiossa kun täytin 18 niin tuli joitakin kertoja käytyä baarissa, mutta aika nopeasti kyllästyin siihen hommaan. Nykyään mulla ei edes ole mitään hajua Tampereen baareista ja sen verran mitä oon juuri 18 vuotta täyttäneen pikkusiskon kanssa puhunut, niin eipä siellä taida montaa sellaista baaria olla edes enää olemassa missä olen käynyt. Raumalla olen käynyt yhdessä yökerhossa. Parissa baarissa on tullut käytyä keikkaa ja meidän yliopiston speksiä katsomassa, mutta aika minimiin on jäänyt.

Kertaakaan en ole alkoholista oksentanut enkä muistia menettänyt. En oo koskaan edes kokenut krapulaa tai ainakaan niin "kuolettavana" kuin siitä yleisesti puhutaan. Oon tietysti ollut juhlaillan jälkeen väsynyt ja tehnyt mieli vaan maata ja syödä roskaruokaa, mutta sitä nyt tapahtuu muutenkin elämässä kuin vain juomisen jälkeisenä päivänä. Koskaan en muista poteneeni huonoa oloa seuraavana päivänä tai kärsinyt esimerkiksi päänsärystä. Mut niin, en mä mikään absolutisti ole ja joissain opiskelijatapahtumissa tulee joskus otettuakin, mutta kyllä joku "tipaton tammikuu" on ihan vitsi mulle.

Vaikka itse juon harvemmin, niin ei muiden juominen ole mulle ongelma. Toki joskus mua saattaa ottaa päähän ihmiset, jotka ei tunnista omia rajojaan ja vetää niin yli, ettei kellään muulla oo enää hauskaa. Musta on siis ihan ok, jos joku haluaa juoda, mutta mua hämmästyttää esimerkiksi se kuinka joidenkin meidän koulun opiskelijoiden mielestä on ihan jees juhlia pilkkuun asti ja mennä seuraavana päivänä kahdeksaksi joko harjoitteluun tai tekemään opettajan sijaisuutta koululle. Eli sanoisinko, että juominen on ok, jos sen tekee kohtuudella ja niin ettei siitä ole haittaa muille. Itseasiassa viihdyn kyllä humalaisten ihmisten seurassa yllättävän hyvin, riippuen tosiaan heidän käyttäytymisestään.

c
Mitä tulee muihin päihteisiin, niin tupakointia en voi sietää. Ja vielä vähemmän nuuskaamista. Ite en oo koskaan edes maistanut tupakkaa (enkä kyllä nuuskaakaan) ja näin jälkikäteen se on musta ihan tosi hyvä juttu. Jossain määrin ymmärrän tupakoinnin juomisen yhteydessä ja sellasena satunnaisena hauskan pitona, mutta varsinkaan säännöllisesti tupakoivia en voi ymmärtää. Mikä siinä on niin hyvää, että siihen kannattaa laittaa rahansa ja terveytensä? Mulle se ei vaan käy järkeen. Ja jos sitä tupakkaa on pakko vetää, niin voisiko sitä vetää mieluiten jossain muualla kuin ihmisjoukon seassa. Eniten inhottaa, jos joutuu itse hengittelemään sitä tupakansavua. Nuuskaaminen on vähintäänkin yhtä typerää ja myös tosi ällöttävää. En tiedä pystyisinkö ikinä seurustelemaan kenenkään tupakoivan tai nuuskaavan kanssa ja onneksi Viljami onkin samoilla linjoilla mun kanssa siinä, mitä tulee päihteisiin. Tai itseasiassa Viljami on vielä ehdottomampi eikä kestä esimerkiksi tupakansavua yhtään. Viljami myös juo vielä vähemmän kuin minä eli todella harvoin.

Tällaisia ajatuksia mulla on päihteistä ja niiden käytöstä. Huumeista en nyt lähde edes kirjoittamaan mitään, sillä se nyt on ihan selvä, etten niiden käytöstä ajattele millään tavalla positiivisesti. Löytyykö täältä muita, jonka viikonloppuihin ei kuulu viinipullon korkkaaminen tai bilettäminen aamuun asti? Onko muita, jotka liputtavat uusien tupakkalakien puolesta, että saataisiin tuo inhottava tapa loppumaan yhä useammalta suomalaiselta? Mitä ylipäätään mieltä tällaisen tyyppisestä postauksesta?

Kuvat lainattu Weheartit:ista.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kaikista kommenteista ! <3